Home » Blogi » Mihin hyvät uutiset katosivat?

Mihin hyvät uutiset katosivat?

Nainen katsoo hyvät uutiset puhelimesta

Vuosi 2016 oli hirveä. David Bowie kuoli. Terrorismi kukoisti. Alan Rickman kuoli. Brexit. Prince kuoli. Zikavirus levisi. Carrie Fisher kuoli. Huonojen uutisten tulva tuntui loputtomalta. Vuoden tapahtumat innoittivat paitsi lukuisia meemejä niistä selviämisestä, myös useita artikkeleita, joissa selvitettiin, oliko vuosi todella edeltäjiään kauheampi, hirveämpi ja kerta kaikkiaan huonompi.

Sama uutiskaava toistuu vuodesta toiseen, mutta vastaako se todellisuutta? Oliko vuosi 2016 poikkeuksellisen kamala lähtölaskenta entistä kamalampaan tulevaisuuteen?

Ei. Ei ollut.

Hyvätkin otsikot nostivat päätään negatiivisen uutistulvan lomasta. Vuonna 2016 kaupallinen lentoliikenne oli historian toiseksi turvallisinta. Aiemmin uhanalaisten eläinlajien kannat elpyivät. Suhteellisuusteoriaan olennaisesti kuuluvia gravitaatioaaltoja havaittiin sata vuotta Albert Einsteinin teorian jälkeen. Suomalainen taloustieteilijä Bengt Holmström voitti Nobelin.

EHKÄ kysymys onkin siitä, että takaiskuista ja katastrofeista uutisoidaan enemmän. Tampereen yliopiston median ja viestinnän tutkimuksen professori Kaarina Nikunen vahvistaa, että esille nousevat uutiset ovat useimmiten huonoja, sillä ne täyttävät helposti uutiskriteerit.

“Usein se, mistä uutisoidaan, on jotain odottamatonta ja yhtäkkistä, sekä koskettaa ja vaikuttaa moneen, ja esimerkiksi erilaiset kriisit ja konfliktit täyttävät nämä vaatimukset.”

Näiden lisäksi uutiskriteereinä voidaan pitää myös toistuvuutta, tärkeyttä ja negatiivisuutta. Onko uutistoimistojen velvollisuus siis kertoa vain huonoista uutisista?

“Uutiset eivät ole aina huonoja uutisia, myös positiiviset uutiset täyttävät uutiskriteerejä. On kuitenkin totta, että maailman tapahtumista pitää kertoa ja on tärkeää, että kuulemme myös huonoja uutisia. Jos emme kohtaa ja kuule ikävämpiä asioita muuttuisimme välinpitämättömiksi”, Nikunen sanoo.

Uutiskriteerien avulla voi ymmärtää, miksi hyvät uutiset jäävät muun uutistulvan alle.

Hyvät asiat tapahtuvat harvoin odottamatta ja yllättäen. Kukaan ei juokse kommandopipossa lentokentälle ja ryhdy jakamaan kanssamatkustajille ilmaisia verenpainelääkkeitä. Lenkkipolultaan poikennut ei löydä kadunvarresta karmivan loistavaa ratkaisua ympäristökriisiin. Taantumasta ei päästä yli lottoamalla valtioiden välisissä veikkauspeleissä.

Hyvät asiat tapahtuvat hiljalleen jatkuvasti kasvavana janana, jossa huonot asiat näkyvät äkkijyrkkinä piikkeinä. Hyvät asiat ovat tasaista onnistuneisuutta, jota on usein vaikea paloitella ajankohtaiseksi uutiseksi. Milloin on oikea päivä infota siitä, että asiat ovat paremmin tänään kuin 200 vuotta sitten?

UUTISTEN maailmanlaajuisuus, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat todellisuudentajuumme. Reuters-instituutin vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan verkkomedia on Suomessa käytetyin uutislähde. Raportin mukaan 82 prosenttia suomalaisvastaajista seuraa uutisia verkosta ja heistäkin 37 prosenttia pitää sitä tärkeimpänä uutislähteenä. Yleisö on myös aktiivista, sillä 68 prosenttia suomalaisvastaajista kertoi osallistuvansa uutisointiin esimerkiksi keskustelemalla uutisista tai jakamalla artikkeleita sekä kasvokkain että sosiaalisessa mediassa.

Uutiset ovat siis läsnä joka hetki. Yllättävästä tragediasta päivitetään ajankohtaista tietoa useisiin uutislähteisiin ja sosiaalisen median palveluihin sitä mukaa, kun raportoitavaa on. Uutiset leviävät nopeasti jokaisesta maailman kolkasta. Sosiaalisen median algoritmit takaavat, että seuratuimmat aiheet nousevat myös sellaisen syötteeseen, joka ei etsi tietoa aktiivisesti.

Mutta sosiaalisella medialla on positiivisiakin tehtäviä.

”On huomattava, ettei sosiaalista mediaa voi kuitenkaan syyttää vain huonojen uutisten levittämisestä, sillä myös huumorijutut saavat paljon jakamiskertoja”, professori Nikunen muistuttaa.

Erilaisilla haasteilla ja jaetuilla artikkeleilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi somessa levinnyt jäävesihaaste eli Ice Bucket Challenge onnistui keräämään varoja ALS-motoneuronitaudin tutkimukseen, ja viime vuonna tutkijat löysivätkin yhden tautiin vaikuttavan geenin.

HUONOT uutiset vaikuttavat väistämättä myös mielialaan. On vaikea pysyä optimistisena, kun pahoja asioita tuntuu tapahtuvan jokaisen nurkan takana. Huono uutinen voi palata mieleen tasaisin väliajoin, mutta harvemmin olemme toipilaana hyvän uutisen kuultuamme.

Professori Nikusen mukaan uutisten vaikutukset mielialaan riippuvat jokaisen omasta tilanteesta, eli siitä pyöriikö elämä ikävien uutisten ympärillä. Ihmiset ovat myös taipuvaisia etsimään tietoa lähteistä, jotka vahvistavat heidän ennakkokäsityksiään. Tämän vahvistusvinoumaksi kutsutun ilmiön ansiosta etsimme ja muistamme parhaiten omaa maailmankuvaamme tukevat uutiset ja tiedon. Meillä on kognitiivinen taipumus tukea omia olettamuksiamme valikoimalla. Jos siis tuntuu siltä, että maailma on kauhea paikka, muistamme parhaiten käsitystä tukevat uutiset.

Myös uutisen kirjoitustyyli vaikuttaa siihen, miten lukija sen vastaanottaa.

“Ei ole niinkään kyse siitä, mistä uutisoidaan, vaan miten jostakin uutisoidaan”, professori Nikunen tiivistää.

Hänen mukaansa lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisen maailmankuvan uutinen välittää.

“Antaako uutinen itsessään resursseja käsitellä sen sisältöä? Pohditaanko siinä tapahtumien taustoja ja keinoja vaikuttaa yksilötasolla maailmaan, vai esitetäänkö tuskaa aiheuttavat asiat muuttumattomina tosiseikkoina?” Nikunen kysyy.

UUTISET ovat tarinankerrontaa, johon sisältyy valintoja siitä, miten tapahtumat järjestetään ja millaisina niiden väliset suhteet nähdään. Sanavalinnoilla ja taidokkaalla juonen kuljettamisella toimittaja voi helposti luoda mielikuvan joko vaikuttamismahdollisuuksista tai pahojen tapahtumien väistämättömyydestä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi joulukuussa kahdesta pommi-iskusta, jotka tappoivat ihmisiä Irakin pääkaupungissa Bagdadissa. Uutisen juoni toistaa toimintaelokuvista tuttua rakennetta: pahikset hyökkäävät ja julistavat aikeensa. Tässä tapauksessa ääri-islamistinen Isis tekee kaksi iskua ja julistautuu niiden tekijäksi.

Sen jälkeen hyvikset taistelevat pahiksia vastaan, välillä laihoin tuloksin. Tässä uutisessa hyviksiä ovat Irakin asevoimat liittolaisineen. Lopussa kuitenkin hyviksiä on enemmän ja pahikset saadaan kukistettua, eli asevoimat onnistuvat häätämään Isisin useista Irakin tärkeistä kaupungeista. Narratiivi on kuitenkin vielä kesken: Voittavatko hyvikset? Kukistetaanko paha lopulta? Uutisen rakenne luo mielleyhtymiä draaman kaareen, ja fiktiossahan hyvikset lähes poikkeuksetta voittavat. Tekstin maailmankuva luo siis alitajuisesti kuvaa Isisin päihittämisestä tulevaisuudessa, vaikka sitä ei suoraan ilmaistakaan.

Uutisten narratiivilla voimme lievittää maailmantapahtumien tuskaa, mutta niiden varjolla voidaan myös maalata uhkakuvia siitä, mitä maailmassa saattaa tapahtua seuraavaksi. Rakastamme asioiden lokeroimista ja kasaamme päissämme pinoja öljyvuodoista ja terroristi-iskuista mappiin, jonka päällä lukee maailmanloppu.

Psychology Today -lehti spekuloi verkkosivuillaan, että hakeudumme huonojen uutisten pariin evoluution takia. Metsästäjä-keräilijöiden elämä vaati nopeaa reaktiokykyä ja aivomme jatkavat samaa käytöstä vielä nykyäänkin. Ne kertovat, että negatiivisia asioita kannattaa tarkkailla, jotta välttyisimme niiltä tai ainakin selviytyisimme, jos ne uhkaavat meitä.

Kun evoluution kehittämien aivojemme päälle sirotellaan vielä vahvistusvinouman valikoidusti kasaamia todisteita maailman pahuudesta, ajatuskirjastomme maailmanloppu-mappi alkaa pian tuntua paljon paksummalta muihin nähden.

Mutta kuinka usein ihmisen maailmanhistoriassa olemme vastanneet ongelmiin ja kriiseihin tekemättä mitään? Jokaista uhkakuvaa ajatellen muokkaamme nykyistä toimintaamme. Viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana olemme maassamme löytäneet ratkaisuja niin lapsikuolleisuuteen kuin politiikankentän sukupuolijakaumaan. Vaikka omat onnistumisemme eivät ole poistaneet vastaavia ongelmia kaikkialta maailmasta, on kuitenkin jokainen maa vaurastunut ja kohentanut terveydenhuoltoaan 1800-luvulta nykypäivään.

Keksimme ratkaisuja ongelmiimme, ja työstämme niitä vakaasti parempaan suuntaan – hyvät asiat ovat jatkuvasti kasvavia. Siksi ne niin helposti pysyvät piilossa.

teksti: Aino Hyyryläinen & Sara Pitzén