Home » Blogi » Tuleva idoli ja insinööri

Tuleva idoli ja insinööri

Lukiolainen lukee lehteä

Kristian Bäck, 20, ei ole koskaan ollut paikoillaan istuvaa tyyppiä.

“Olin jo yläasteella luokan pelle. En malttanut vain olla aloillani, olin vilkas ja pidin ääntä. Aina piti olla jotakin tekemistä, hyvässä ja pahassa”, hän toteaa nauraen.

“Urheilu oli minulle luonteva tapa purkaa ylimääräistä energiaa. Kuljin pienestä pitäen vanhempieni kanssa yleisurheilukentillä ja harrastin monipuolisesti eri lajeja.”

Nuoren hyppääjän nousu Suomen ja Euroopan eliittiin on ollut räjähdysmäinen. Kesällä 2016 hän paransi ennätystään lähes kahdeksaan metriin hyppäämällä 795 toukokuussa. Lisäksi hän sijoittui viidenneksi Amsterdamin EM-kilpailuissa heinäkuussa. Mediassa Bäckiä on kutsuttu muun muassa pituuslupaukseksi ja ihmepojaksi.

Vaikka penkkiurheilijan silmin kaikki on tapahtunut nopeasti, näkee urheilija itse asian toisin: “Kaikki on mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En voi sanoa, että menestys olisi tullut itselle täysin yllätyksenä. Näin tämän pitikin mennä”, Bäck toteaa.

Miesten pituushypyssä kahdeksan metriä on maaginen raja, jonka rikkoneet ovat maailman ehdotonta eliittiä, ja Suomessa jokainen yli 790 senttiä pitkä hyppy ylittää myös uutiskynnyksen. Suomen ennätys, 822, on Tommi Evilän nimissä vuodelta 2008. Bäckiltä odotetaan ennätyksen rikkomista hetkenä minä hyvänsä.

LAPSUUDEN harrastusten myötä Bäckistä olisi voinut tulla myös tenniksenpelaaja tai jalkapalloilija. Tennikseen häneltä loppui mielenkiinto yläkouluikäisenä ja jalkapalloa hän pelasi lähinnä viettääkseen aikaa kavereidensa kanssa. Yleisurheilu kuitenkin kulki mukana läpi lapsuuden ja nuoruuden. Pituushypyn lisäksi hän piti myös pikajuoksusta ja korkeushypystä.

“Olen nopea ja saan helposti kasvatettua voimaa punttitreenillä. Pikajuoksun huipulle en kuitenkaan ollut ihan tarpeeksi nopea. Pituushypyssä nämä ominaisuudet yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla”, Bäck selostaa.

Kristian Bäckin valmentajina toimivat hänen vanhempansa Mikael ja Natalia Bäck (os. Kilpeläinen), jotka molemmat ovat olleet maajoukkuetason yleisurheilijoita. Natalia Bäckillä on muun muassa useita Suomen mestaruuksia kolmiloikasta. Vanhempien toimiminen valmentajina on ollut luontevaa.

“Toki joskus ärsyttää, kun valmentajat ovat läsnä vuorokauden ympäri, ja perheenjäsenten kesken voi puhe olla joskus hyvinkin suoraa. Mutta kaiken kaikkiaan yhteistyö on toiminut hyvin”, Bäck toteaa.

BÄCK harjoittelee noin 10 kertaa viikossa. Hän ei kuitenkaan laske kaikkea vain pituushypyn varaan. Bäckin mukaan tämän päivän urheilutähdille koulutuksen hankkiminen urheilu-uran ohessa on tavallista, ja asiasta myös puhutaan nuorille urheilijoille paljon. Kilpailu-ura tiedostetaan selvästi määräaikaiseksi työksi, jonka jälkeen työelämässä ollaan vielä vuosia. Myös Bäck puhuu koulutuksen tärkeydestä.

“Kyllä se oli selvää, että armeijan jälkeen haen opiskelemaan. On tärkeää, että on jokin tutkinto, joka turvaa huippu-urheilun jälkeistä elämää. Loukkaantumiset voivat muuttaa uran suuntaa hetkessä. En kuitenkaan ota opiskelusta stressiä, opiskella voi nykyään niin joustavasti elämäntilanteen mukaan.”

Kysymykseen, haluaako hän toimia myöhemmin valmentajana, Bäck ei osaa vielä vastata.

“Ehkä sitä haluaa tehdä vähän aikaa jotakin aivan muuta”, hän pohtii.

Bäck aloitti syksyllä 2016 suoraan varusmiespalveluksen jälkeen sähkö- ja automaatiotekniikan opinnot ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulussa Noviassa Vaasassa. Pohjakoulutuksena hänellä on kaksoistutkinto, eli koneasentajan tutkinto sekä ylioppilastutkinto. Sähköala on aina kiinnostanut häntä, vaikka ammattikorkeakouluopinnot ovat lähteneet hitaasti käyntiin.

“Olihan se vähän shokki varusmiespalveluksen jälkeen. En oikein ollut valmistautunut opiskelun aloittamiseen.”

Urheilu-ura sanelee tällä hetkellä ehdot opiskelulle. On tavallista, että kansainvälisellä tasolla urheilevat opiskelijat suorittavat tutkintonsa hieman tavoiteaikaa pidemmässä ajassa; poissaoloja tulee väistämättä. Oppilaitoksille tämä on kuitenkin harvoin ongelma, ja Novialla Bäckin tilanteeseen on suhtauduttu joustavasti. Tärkeintä on löytää itselle sopiva rytmi opiskeluun ja pitää siitä kiinni. Silloin asiat etenevät omalla painollaan.

“Haluan kyllä ehdottomasti tehdä töitä urheilu-uran jälkeen. Ei sitä osaisi vain olla tekemättä mitään. Onneksi on paljon vaihtoehtoja, mihin voi suunnata.”

Opiskelu ja kilpaurheilu tukevat Bäckin mukaan toisiaan.

“Jos kroppa pysyy terveenä ja harjoittelu sujuu, sujuvat myös opinnot.”

Syksyllä vaivanneet loukkaantumiset laskivat mielialaa, eikä muihinkaan elämän osa-alueisiin riittänyt energiaa panostaa.

“Vaikka toiset sanoivat, että nythän sinulla on aikaa lukea, ei se mene niin. Silloin tekee mieli opiskella entistä vähemmän”, Bäck puuskahtaa.

URHEILU-URA antaa paljon myös sen ulkopuolista työelämää varten. Maailmalla kilpaileminen ja erityisesti ulkomaan leirit, jolloin vietetään pidempi aika samassa paikassa, opettavat paljon ihmisistä ja eri kulttuureista. Bäck harjoittelee ulkomailla noin viisi kuukautta vuodesta, useimmiten Espanjassa tai Portugalissa. Vakiopaikaksi on muodostunut Teneriffa.

“Reissatessa oppii ylipäätään ihan hirveästi maailmasta. Sellaista yleissivistystä, millaisia eri kulttuurit ovat, ja miten asiat eri maissa toimivat. Urheilijoiden tietoutta näissä asioissa ei ehkä tulla niin usein ajatelleeksi”, Bäck sanoo.

Myös monia yleisiä työelämätaitoja tarttuu mukaan urheilun ohessa.

“Kun on pitkään urheillut kilpaa, osaa hallita omia hermojaan hyvin. Pikkuasiat eivät suututa tai stressaa niin helposti. Stressinhallintakyvystä on hyötyä missä tahansa työssä.”

VAASASSA on Bäckin mukaan hyvät harjoittelumahdollisuudet, ja muutenkin hänellä on kaupungista vain hyvää sanottavaa.

“Vaasa on uskomattoman hyvä opiskelukaupunki. Kaikki, mitä tarvitsee, on lähellä, ja joka paikkaan on enimmillään 15 minuutin matka. Täällä tutustuu myös helposti uusiin ihmisiin, esimerkiksi harrastusten kautta”, Bäck sanoo.

“Vaikka olenkin paljon poissa, viihdyn Vaasassa. Lempipaikkojani Vaasassa on ravintola Laituri.”

Hän suunnittelee pian muuttavansa vanhempiensa luota omaan asuntoon. Vaasa riittää toistaiseksi, mutta muutaman vuoden päästä voi olla järkevää hankkia asunto Espanjasta, kun siellä tulee harjoiteltua paljon.

BÄCKIN tulevaisuuden tärkeintä tavoitetta ei tarvitse edes miettiä. Olennaisinta on säästyä loukkaantumisilta. Sen jälkeen tulevat muut asiat: Tänä vuonna ainakin nuorten EM-kilpailut Puolassa, EM-joukkuekilpailun ykkösliiga Vaasassa, Universiadit ja MM-kisat Lontoossa. Tokion olympialaisetkin ovat ihan kohta – vuonna 2020. Päivittäin niitä mietitään vasta kahden vuoden kuluttua.

Loukkaantumisten välttäminen heijastuu myös vapaa-aikaan. Monista asioista on pitänyt luopua.

“En oikeastaan harrasta mitään sen erikoisempaa. En viitsi pelata enää jalkapalloa kavereiden kanssa, kun siinä on aina se loukkaantumisriski, kun en kuitenkaan malttaisi vain höntsäillä. Hengailemme Vaasassa ollessani muuten vaan. Leireillä pelaan sitten minigolfia. Se on riskittömämpää.”

BÄCK on suurien areenojen mies, ja pituushyppyä hän kuvaa adrenaliinilajiksi. Mitä isommat kilpailut, sitä suurempi on adrenaliinilataus.

“Onhan se hyvin erilaista verrattuna vaikkapa 10 000 metrin juoksuun, jossa kestävyys ratkaisee”, hän toteaa.

Media ja suomalainen yleisurheilukansa seuraavat tiiviisti Bäckin hyppyjä tulevalla kaudella. Kenties käsissämme on seuraava suuri suomalainen yleisurheilija. Sellainen on myös Bäckin oma esikuva, keihäänheittäjä Tero Pitkämäki.

“Hän on tehnyt mahtavan uran. Hän on yleisurheiluhistorian paras urheilija.”

Itseään Bäck ei näe idolina.

“En ainakaan vielä. Ehkä joillekin Vaasan junnuille”, Bäck naurahtaa.

“Muutaman vuoden päästä sitten.”

teksti: Eva Kottonen